Yksinkertaisimmillaan carry tradessa lainataan matalalla korolla ja sijoitetaan varat korkeamman koron kohteisiin. Tyypillisesti strategiassa sijoittaja lainaa rahaa matalan korkotason valuutassa ja konvertoi lainaamansa varat korkeamman korkotason valuuttaan. Varat sijoitetaan korkeampaa korkoa tarjoaviin sijoituskohteisiin, esimerkiksi määräaikaistalletukseen. Laina-ajan lopussa sijoitukset myydään, varat konvertoidaan takaisin lähtövaluuttaan ja maksetaan matalakorkoinen laina korkoineen pois. Sijoittajan tuotto muodostuu lainatun valuutan ja sijoitetun valuutan välisestä korkoerosta sekä sijoitusaikana mahdollisesti tapahtuvista valuuttakurssien liikkeistä.

Esimerkki: Japanin keskuspankin ohjauskorko oli 2019 marraskuussa -0,1 prosenttia ja vastaavasti Yhdysvaltain keskuspankin ohjauskorko oli 2,0 prosenttia. Sijoittaja lainaa 1 000 000 dollaria vastaavan summan jenejä saamallaan 0 prosentin korolla ja konvertoi ne dollareiksi, sijoittaen ne edelleen USA:n korkomarkkinalle 2,0 % korolla. Vuoden kuluttua sijoittaja myy sijoituksen ja palauttaa sijoitetutun pääoman sekä sille saadun tuoton, yhteensä 1 020 000, takaisin jeneiksi. Tämän jälkeen sijoittaja maksaa pois 1 000 000 dollaria vastaavan jenimääräisen lainan ja sen korot, yhteensä 1 001 000 dollarin edestä jenejä. Carry traden tuotoksi eli carryksi muodostuu 19 000 dollaria (1,9 prosenttia) olettaen, että valuuttakurssit eivät muutu laina-aikana.

Carry tradessa on kuitenkin riskinsä, sillä sijoittaja altistuu strategiassa valuuttakurssien liikkeille. Sijoittajan kannalta on epäedullista, jos lainatun valuutan kurssi nousee suhteessa sijoitettuun valuuttaan. Myös sijoittajan käyttämä velkavivun koko vaikuttaa riskin määrään. Esimerkin tapauksessa sijoittajan kannalta negatiivinen 1,9 % muutos valuuttaparissa olisi syönyt tuoton kokonaan jo ilman velkavipuakin. Carryssa käytetty velkavipu on tyypillisesti suuri, usein 10-kertainen omaan pääomaan nähden.

Carry trade -strategiassa on syytä huomioida strategian myötäsyklisyys: Monet matalan koron valuutat (esimerkiksi Japanin jeni ja Sveitsin frangi loppuvuodesta 2019) toimivat markkinoilla turvasatamina. Turvasatamavaluutoilla on tapana vahvistua, kun markkinoilla on epävarmuutta. Vastaavasti monet verrattain korkeaa korkoa tarjoavat valuutat esimerkiksi kehittyvillä markkinoilla ovat volatiileja ja niillä on tapana heikentyä markkinoiden hermoillessa.

Carry trade toimiikin usein parhaiten silloin, kun sijoittajat ovat optimistisia ja esimerkiksi osakemarkkinat ovat nousussa. Vastaavasti epävarmoina aikoina tai sijoittajien panikoidessa carry trade on ainakin historiallisesti ollut vähemmän tuottoisaa. Esimerkiksi vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena monet carry trade -sijoittajat joutuivat vaikeuksiin markkinoiden panikoidessa ja turvasatamavaluuttojen vahvistuessa huomattavasti suhteessa korkeamman koron valuuttoihin.

Käytännössä yksinkertaisin tapa toteuttaa carry trade on ostaa valuuttaparia, jossa lainavaluutan korko on alempi kuin ostettavan valuutan. Perinteisimpiä carry tradessa käytettyjä valuuttapareja ovat Australian dollari / Japanin jeni sekä Uuden-Seelannin dollari / Japanin jeni, joissa valuuttojen välinen korkoero on ollut huomattavan suuri.

Carry tradingissa valuutoilla - kuten kaikessa valuuttakaupassa - sijoittajat seuraavat tyypillisesti tarkkaan makrotaloudessa ja rahapolitiikassa tapahtuvia muutoksia. Monet valuuttamarkkinoilla kauppaa käyvät hyödyntävät sijoitusprosessissaan myös teknistä analyysia.

Carry trade -sijoittajat ovat perinteisen määritelmän mukaan ennemmin sijoittajia kuin lyhytaikaisia treidaajia, sillä carrysta eli korkoerosta hyötyminen vie aikaa. Toisaalta lyhyen aikavälin treidaajankin on syytä ottaa huomioon valuuttojen väliset korkoerot. Jos omistaa valuuttaparia useamman päivän, voi carry toimia joko tuottona tai kuluna, riippuen onko position korkoero positiivinen vai negatiivinen. Valuuttojen lisäksi carry trade -strategiaa voi toteuttaa esimerkiksi osakkeilla ja joukkovelkakirjoilla.