Pörssiyhtiöiden tulosraportit ovat ”välitodistuksia” yrityksen taloudellisesta tuloksesta ja tulevaisuuden näkymistä. Niitä kannattaa opetella tulkitsemaan, sillä se on hyvä tapa perehtyä yrityksen taloudelliseen tilaan ja ennusteisiin, mikä puolestaan antaa vankemmat perusteet sijoituspäätöksille.
Osakekohtainen tulos (earnings per share, EPS), toisin sanoen yrityksen nettotulos jaettuna osakkeiden lukumäärällä, on talousmedian yleisimmin uutisoima tulosmittari. Moni pitää sitä kuvaavampana tunnuslukuna kuin pelkkää tulosta itsessään. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että mitä korkeampi EPS, sitä kiinnostavampi osake. Mitään ideaalia kynnysarvoa sille ei kuitenkaan ole. Olennaista on verrata osakekohtaisen tuloksen kasvua edellisiin tilikausiin ja vertailukelpoisiin saman alan yrityksiin. Tässä vertailussa hyvä EPS-kasvu vaikuttaa positiivisesti yhtiön osakekurssiin ja päin vastoin.
(Artikkeli jatkuu)
Analyytikot eri puolilla maailmaa laativat hyvin monenlaisia arvioita yritysten tuloskehityksestä, osakekohtaisesta tuloksesta, tappioista ja liikevaihdosta. Jos yritys saavuttaa näiden arvioiden keskiarvoa parempia tuloksia, se todennäköisesti näkyy myönteisesti osakekurssissa. Vastaavasti arvioiden pettäminen alakanttiin on omiaan painamaan osakekurssia alas.
Useimmat yritykset julkistavat vapaaehtoisesti oman arvionsa lähineljänneksen tai koko vuodenkin näkymistä. Tällä ns. tulosohjeistuksella (guidance) on helposti merkittävämpi vaikutus yhtiön osakekurssiin kuin edellisten tilikausien luvuilla – onhan tuleva mennyttä olennaisempaa.
Lue lisää: Mitä sijoittajan tulisi tietää sektorirotaatiosta?
