Sijoittaja Merja Mähkä pyrkii sijoituksissaan vastuullisuuteen, tuotosta tinkimättä. ”Jos voin sijoituspäätöksilläni vaikuttaa siihen, millaisen maailman jätän lapsilleni, niin miksi en tekisi sitä?”.
”Ei minun tarvitse rikastua hinnalla millä hyvänsä”, sijoituskolumnisti ja -kirjailija Merja Mähkä sanoo. Mähkä on viime vuosina alkanut kiinnostua yhä enemmän sijoitustensa vastuullisuudesta, vaikka osittain vastuullisuus on ohjannut hänen sijoituspäätöksiään jo pidempään.
”En minä koskaan ole ajatellut, että haluaisin sijoittaa vastuuttomasti. Olen lähtökohtaisesti yrittänyt sijoittaa vastuullisesti sen kummemmin sitä ajattelematta. Esimerkiksi tupakka- ja pikavippiyhtiöiden karsiminen on ollut minulle ihan itsestään selvää”, Mähkä kertoo.
Menetelmää, jossa sijoittaja sulkee salkustaan ulos kiistanalaiset yhtiöt ja toimialat, kutsutaan poissulkemiseksi. Se oli pitkään yksi keskeisimmistä vastuullisen sijoittamisen strategioista, mutta nykyään sen rinnalle ovat nousseet muut menetelmät, kuten ESG-analyysi, eli sijoituskohteiden läpikotainen vastuullisuusarviointi, ja aktiivinen omistajuus.
Syitä vastuullisesti sijoittamiseen on monia. Vuodesta 2012 alkaen aktiivisesti sijoittanut Mähkä pohtii sijoituspäätöksissään niin tuottoa kuin tulevaisuuttakin.
”Vastuulliset yhtiöt pärjäävät. Elämme aikaa, jossa maailmassa on isoja ongelmia. Ratkaisuiden löytäminen niihin on tuottoisaa. Tämä suosii vastuullista sijoittamista. Samalla mietityttää millaisen maailman jätän lapsilleni. Jos sijoituspäätöksilläni voin vaikuttaa siihen, niin miksi en tekisi sitä”, hän kertoo.
Vastuullinen yritystoiminta ei ole mustavalkoista, ja sijoituskohteiden analyysia vaikeuttaa esimerkiksi erot toimialojen välillä sekä informaation saatavuus ja ymmärrettävyys. Mähkä itse kannustaa lukemaan lehtiä ja tutkimuksia:
”Tutkin, mitä omistamani yhtiöt tekevät ja seuraan erilaisia listauksia, kuten Dow Jonesin Sustainability -indeksiä. Esimerkiksi salkussani olevat Valmet, UPM ja Neste ovat päässeet tälle listalle.”
Vastuullisuusraporttien läpi kahlaamisesta Mähkä on luopunut, ja jättää homman ammattilaisille. Vastuullisesta sijoittamisesta ja sijoituskohteiden analysoinnista kiinnostuneille hänellä on sen sijaan toinen lukusuositus: Hanna Silvolan ja Tiina Landaun kirja Vastuullisuudesta ylituottoa sijoituksiin (Alma Talent, 2019).
”Kirja avaa hyvin esimerkiksi sitä, miten monimutkaista vastuullisuuskysymysten hahmottaminen on esimerkiksi teollisuudessa ja kansainvälisessä liiketoiminnassa alihankkijoineen. Vertailuissa teknologia-alan yhtiöt pärjäävät hyvin, mutta eihän niiden liiketoimintaa voi vertailla perinteiseen teollisuuteen. On helpompaa olla vastuullinen, kun myy koodia”, Mähkä summaa.
Vastuullisen sijoittajan tärkeät aakkoset, E,S, ja G (Environment, Social and Governance), ovat tulleet Mähkälle tutuiksi. Mähkä kokee ne kaikki tärkeinä, mutta on sijoittajana ruvennut arvostamaan etenkin hyvää hallintotapaa.
”Hyvä hallinto, vaikka ESG:n puolista kenties tylsin ja sisäänpäin kääntynein osio, on mielestäni todella merkityksellinen siksi, että kun tämän puolen hoitaa hyvin, se näkyy usein muuallakin”, hän sanoo.
Etenkin E:n, ympäristövastuun, osalta vertailu eri toimialojen välillä on hankalaa.
”Teollisuudessa ympäristövastuun toteuttaminen on monia muita toimialoja vaativampaa, mutta toisaalta siellä myös tehdään tällä hetkellä eniten ponnisteluja sen eteen, että ilmastotavoitteisiin päästäisiin.”
Vastuullisuudesta kiinnostuneelle aloittelevalla sijoittajalle Mähkä suosittelee ESG- tai SRI-merkittyjä rahastoja.
”Osakepoiminta on aloittelijalle haasteellista ilman vastuullisuuspuoltakin, ja rahasto tarjoaa salkkuun hyvän hajautuksen samalla kertaa. Lisäksi vastuullisen rahaston salkunhoitajalla on aktiivinen vaikutusmahdollisuus omistukseen, toisin kuin piensijoittajalla”, hän kertoo.
Viimeisen 10 vuoden aikana lähes 59 % vastuullisista rahastoista peittosi tuotoillaan vastaavat perinteiset rahastot*. Myös Mähkän salkussa olevat vihreät rahastot ovat pärjänneet hyvin niiden koko olemassaolon ajan. Mähkä vinkkaa tutkivansa, millaisiin yrityksiin rahastot ovat sijoittaneet ja hyödyntää tätä tietoa myös sopivien osakkeiden valintaan.
Mähkä kannustaa aloittelevia sijoittajia myös olemaan armollisia tavoitteitaan kohtaan: kaikki valinnat eivät aina mene maaliin.
”Olen itse tehnyt sijoituksia, jotka eivät ole olleet vastuullisia. Yleensä syynä on ollut tiedon puute tai puutteellinen ymmärrys kokonaiskuvasta. Näihin asioihin ei kuitenkaan ole yksiselitteistä vastausta: katsotko, miten yritys toimii tällä hetkellä, vai sitä onko se matkalla oikeaan suuntaan? Suuryritykset ovat isoja ja hitaasti kääntyviä laivoja, mutta niillä on myös parhaat resurssit investoida muutokseen ja viedä asioita eteenpäin. Itse yritän sijoitusvalinnoissa hahmottaa suurempaa kokonaisuutta ja tehdä parhaani vastuullisuuden suhteen”, hän sanoo.
Mähkän mukaan omille arvoille sopivia sijoituksia voi löytää muun muassa pohtimalla, tekeekö yhtiö asioita joista voi omistajana olla ylpeä.
Entä joutuuko vastuullisesti sijoittava tinkimään tuottotavoitteistaan?
”Todennäköisesti ei. Tällä hetkellä akateemisissa piireissä näytetään olevan sitä mieltä, ettei vastuullisuus ainakaan alituottoa tuo. Sehän on jo ihan hyvä tilanne! Mutta en ajattele, että tuoton pitäisi olla ainoa sijoituspäätöksiä ohjaava kriteeri. Tuottoa pitää totta kai sijoittajan vaatia, muuten kysymys on hyväntekeväisyydestä ja siihen on omat ammattilaisorganisaationsa. Minusta tuottovaatimuksesta voi tinkiä vastuullisuuden vuoksi – onneksi nyt näyttää siltä, että ei tarvitse”, hän summaa.
