Laaja-alaiset hintarajoitukset käyttöön virallisen inflaation taittamiseksi

Steen Jakobsen, Chief Investment Officer, Saxo Bank

Sotataloudessa valtio puuttuu armotta peliin niin kauan kuin hintapaineet uhkaavat vakautta.

Inflaatio on haaste, jota pitää pystyä hallitsemaan niin kauan kuin globalisaatio jatkaa pakittamistaan ja pitkän aikavälin energiatarpeisiin ei vastata.

Hintarajoitukset ja säännöstely näyttävät kuuluvan lähes kaikkiin sotiin yhtä vääjäämättömästi kuin taistelujen vaatimat uhrit. Jo 200-luvun loppupuolella ajanlaskun alun jälkeen Rooman keisari Diocletianus yritti määrätä kaikille hyödykkeille enimmäishinnat. Viime vuosisadalla nähtiin laajoja hintarajoituksia ja säännöstelyä kahdessa maailmansodassa. Rauhan aikanakin hinta- ja jopa palkkarajoituksia otettiin käyttöön valtiojohtoisuuden huippuvuosina Ison-Britannian pääministeri Wilsonin ja Yhdysvaltojen presidentti Nixonin valtakaudella.

Myös vuonna 2022 nähtiin hätäisiä, sattumanvaraisia toimenpiteitä inflaation hallitsemiseksi. Energiayhtiöiden jättivoittojen verotus on kova sana, kun hallitukset eivät osaa turvautua klassiseen keinoon eli tarjonnan säännöstelyyn. Sen sijaan ne tukevat ahkerasti liikakysyntää lämpö- ja sähköenergian hintakatoilla. Ranskassa tämä merkitsee yksinkertaisesti sitä, että energiayhtiöt menevät nurin ja ne joudutaan kansallistamaan. Maksumieheksi joutuu valtio ja sitten inflaation kautta valuutta. Länsimaisten päättäjien yritys asettaa Venäjän energialle hintakatto 5. joulukuuta lienee tuhoon tuomittu. Tarkoituksena on tyrehdyttää Venäjän keräämät vientitulot ja toivon mukaan alentaa raakaöljyn hintoja kaikkialla, mutta todennäköistä on, ettei kumpikaan toteudu.

Sotataloudessa valtio puuttuu armotta peliin niin kauan kuin hintapaineet uhkaavat vakautta. Poliittisten päättäjien keskuudessa on vallalla ajattelu, että hinnannousu jotenkin viittaa markkinahäiriöön ja että valtion on puututtava asiaan kovemmalla kädellä, jotta inflaatio ei suista taloutta tai jopa koko yhteiskuntaa raiteiltaan. Vuonna 2023 on odotettavissa laajamittaisempia hinta- ja jopa palkkarajoituksia, ja edessä saattaa ehkä olla jopa kansallisen hinta- ja tuloviraston perustaminen Isoon-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin.

Lopputulos on kuitenkin sama kuin aina valtiollisessa sääntelyssä: tässäkin pätee tahattomien seurausten laki. Paitsi että hintojen rajoittaminen ratkaisematta perimmäistä ongelmaa kiihdyttää inflaatiota entisestään, se myös uhkaa repiä yhteiskuntaa, kun tuotannon kannustimien heikkeneminen ja resurssien ja investointien väärä kohdentaminen alentavat elintasoa. Tuottavuutta ja tehokkuutta voidaan parantaa ainoastaan markkinaehtoisilla hinnoilla ja investoinneilla. Näyttää siltä, että meillä on opittavana taas sama läksy vuonna 2023 ja sen jälkeenkin.

Vaikutukset markkinoihin: Ks. Outrageous Predictions ‑sarjan artikkeli 3 000 dollariin ampaisevasta kullasta täältä.